Tarinat

"Liikkuvan ja moniulotteisen kuvan sovellukset ovat kiinnostaneet ihmistä itse elokuvan keksimisen jälkeenkin. Jatkumon vuosisadan alun esielokuvallisille laitteille muodostavat lasten optiset lelut 1950-luvulta. Gunnar Alopaeuksen Helsingin Viiskulmaan vuonna 1934 perustama Harrastelijain Aitta oli harrastelijan paratiisi. Lasten lelujen lisäksi liikkeessä myytiin myös paljon muita harrastustarvikkeita kuten valo- ja elokuvauslaitteita sekä pienoismalleja. Harrastelijain Aitassa myytiin myös erityisesti lasten 1950- ja 1960-luvuilla suosimia View-Master -merkkisiä stereoskooppikuvien katselulaitteita ja pyöreitä kuvakiekkoja niihin."

Lainaus: Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti kavi.fi - Epookkipukuja ja taikalyhtyjä-kurkistus KAVIN kokoelmiin 9.12.2016

"Most oldies are from the estate of the late (1934-1989) Finnish model shop "Harrastelijain Aitta", "Hobbyist Granary" in English."

Lainaus: AirfixCollecting - A forum for Collectors of Airfix and all other old kits 2018

"Harrastelijain Aitasta tuli pentuna ostettua erinäisiä metrejä vanhoja selluloidifilmejä, joista sitten tehtiin mm. savupommeja tai muuten vain prennailtiin."Harrastelijain Aitta Laivurinkadulla ei ollut missään tekemisissä Elektrofoton historian kanssa. Kyseistä puotia piti Gunnar Alopaeus alkaen v.1934. Toiminta lakkasi joskus 1970-luvulla. Siellä myytiin lähinnä lennokkeja ja pienoismalleja sekä pilailuvälineitä." -Rami

Lainaus: Suomen Radiohistoriallinen seura forum 2014

Harrastelijain Aitassa "päivysti" monia lähellä asuvia. Viiskulmassa taisi olla iso asunto Kari Suomalaisen (?) veljellä pankin yläkerrassa (Meranosta vielä eteenpäin). Japanilaisen pitkäjousiammunnan harrastaja (nimi on jo unohtunut) ja Antti-Jussi Paananen, joka taisi saada Leksan pyhät vihat niskoilleen karkottamalla asiakkainen hervottomilla puheillaan ja olemuksellaan. Hannes Häyrinen pistäytyi myös mäyräkoiransa kanssa, vaikka ei ollut mikään mallinrakentaja. Oli vain kerran ihmetellyt aivan täynnä olevaa pientä liiketilaa ja päätti pistäytyä katsomaa, mitä siellä jonotettiin. -Pentti Manninen

Tuotteet maalattiin sinisiksi äidin pölynimurin maaliruiskulla matalan naapuritalon katolla. Maskin lasiliikkeen leikkaama lasi kiinnitettiin kumiin rei'itetyllä jaloteräsnauhalla, joka sekin oli romua - kellon rannekkeiden osien prässäysjäännös. Harrastelijain Aitta otti sukellusvälineiden myynnin hoitaakseen. Snorkkeleiden valmistus oli yksinkertaisinta – hula-hula rengaspätkä täytettiin hiekalla ja taivutettiin kuumalla vedellä muotoonsa. Suukappaleiksi oli sattumalta löytynyt romukaupasta sodan jälkeen romutettujen sukellusveneiden happilaitteiden suukappaleita

Lainaus: Urheilusukeltajat ry. 50-vuotisjulkaisu

"Sinne kannettiin viikkorahat ja mentiin koululaiskortilla 14 trollikalla viiskulmaan." -Olli-Vaari

"Tosiaan trollikalla sinne mentiin ja viikko ja muutkin rahat kannettiin. Ei siis tuhlattu.
Muistan hyvin ystävällisen Alopeuksen, joka antoi rauhassa nuoren miehen miettiä

ostoksiaan sen pyörryttävän tavarapaljouden keskellä." -Henkka H

"Täällä ollaan 63 vuotias ja mallailu maistuu yhtä mainiolta kuin silloin aikoinaan kun sekavin tuntein seisoin Harrastelijain Aitan myymälässä puristaen rahojani kourassani ja pähkäilin, että mikä ihanuus poistuu myymälästä muassani." - Henkka H

"Nostalginen paikka se Harrastelijan Aitta, sieltä tuli ostettua paljon tavaraa joskus 70-luvulla." -Ora L

"Viiskulman harrastelijain aitasta tuli mieleen että olin hänen poikansa kanssa inventoimassa lukuisia kellarikomeroita kun aika jätti isän…huokaa mitä aarreaittoja ne olivatkaan. -Olli H

"50-luvulla 1955 faija toi Länsi-Saksasta kesällä Revellin Sikorskin Rescue mallin. Jouluna sain Lindbergin SE5:n ja Auroran Sopwith Camelin. Siitä tämä inhottava tapa alkoi. Kävin koulua Tölikassa ja Trollikalla (Sähköbussi #14) mentiin joka viikkorahan kanssa porukalla koulun jälkeen viiskulmaan Harrastelijain Aittaan." -Olli-Vaari

Lainaukset: Pienoismallit.net

Olen näitä piirustuksia nähnyt myynnissä Ilmailumuseon tapahtumapäivillä. Myös vanhoja lennokkipiirustuksia on ollut myynnissä. Näitä Suomen Ilmapuolustusliiton sarjoja oli myynnissä vielä -70 luvulla Harrastelijan Aitassa Viiskulmassa, jota silloin pyöritti Leo Soronen. Sarjat oli aika karuja. Balsapalikka ja levyä, vähän jotain vaneria jne. Siitä sitten työstämään. Sorosen kuoltua, putiikin varaston osti tunnettu lennokkiharrastaja Lasse Aaltio, jolla vielä näitä sarjojakin saattaa olla. -Jukka L.

Lainaus flightforum.fi

Harrastelijan Aitta oli ihme paikka. Siellä oli mitä ihmeellisintä tavaraa ja harvinaisuuksia, mitä muilla ei ollut. Kun skidinä innostuin pienoismalleista ja erityisesti rautatiekohteista, löytyi faijan kätköistä Elmikan rakennussarjoja - Suomessa tuotettuja rakennussarjoja suomalaisista ja ruotsalaisista rautatievaunuista. Sarjojen valmistus alkoi jo 1940-luvun lopulla, mutta niitä löytyi Harrastelijan Aitan kätköistä vielä 1980-luvullakin. Eivät ne ihmeellisiä olleet: painettua pahvia, puuta ja stanssattua peltiä, mutta niitä oli paljon erilaisia ja hieno katalooki. Pari "mallia" on vieläkin jäljellä - samoin faijan rakentamattomat sarjat. Myös Harrastelijan Aitan myymä Suomen Ilmapuolustusyhdistyksen vihkonen, jossa neuvotaan lentokonepienoismallien rakentamista puusta. -Petri Sallinen

Lainaus: www.tapatalk.com/ipmsforum 2002

"...mutta tämäkin tieto on peräisin niiltä ajoilta, kun me 13-vuotiaina nassikkoina kerrottiin Viiskulmassa sijaitsevassa pienoismalliliikkeessä yhdelle nahkatakkiselle, kauheasti tupakilta haisevalle äijäntumpille että kuinka lentokonetta oikein lennetään Se ei ressukka tuntunut tietävän lentämisestä yhtään mitään. Kilvan selitettiin suu vaahdossa. Sitä vaan nauratti ja kauppias suorastaan hytkyi tiskin takana. Mäkelän Ilkka voi hyvinkin muistaa paikan; sen pitäjällä oli vissiin joku kreikkalainen nimi?Kun se äijänpätkä sitten poistui kessu käryten ulos meitä morjestettuaan - ja myyjä, helkuta, työnsi sille ILMAISEKSI ison ja komean mallilaatikon kainaloon! muistan vieläkin, että se oli Me-109 isossa mittakaavassa - myyjä kysyi meiltä, tiesimmekö kuka se äijä oli."Joku IHME deeku!" me huudettiin yhteen ääneen syvästi paheksuen... nenät hyvä kun yletti tiskin reunan yli..."Se oli Börje Hielm," myyjä sanoi ja alkoi, perhana, nauraa ääneen."

-Jorma (Börje Hielm, Suomen IPMS:n eli muovimalliyhdistyksen perustaja sekä DC-10:n kapteeni.)

Lainaus: flightforum.fi 29.1.2005

"Niin, ja Viiskulman Harrastelijain Aitta oli loppuaikoinaan tasoltaan huomattavasti huonontunut, sillä liikkeen omistaja oli ostanut sen äitivainajansa rättikaupan realisoinnista saamillaan rahoilla. Kun kävin siellä kerran 1985, sain omistajasta välinpitämättömän vaikutelman." -Esa R

Asuin lapsuudessa/nuoruudessa Harrastelijan Aitan naapurissa. Muistiin on jäänyt hallittu kaaos. Katossa roikkui valtava lennokki. Tavaraa oli vaikka minkälaista. Vanhoja elokuvia nitrofilminä myytiin suurennuslasileikkeihin. Koiranpommeja, papatteja, rakennussarjoja. Parasta oli leppoisan viihtyisä tunnelma ja mahdollisuus vain hengailla ja ihmetellä ja nauttia miljööstä. Muistan lämmöllä. -Anssi T. 79 v

Ensimmäiset muistikuvat Harrastelijan Aitasta ovat 60-luvulta jolloin Gunnar Alopaeus piti liikettä. Puoti oli pieni ja täynnä mitä mielenkiintoisinta tavaraa. Faijan kanssa siellä käytiin usein, kun kimpassa malleja rakennettiin. Sekamelska liikkeessä oli melkoinen ja miltei aina kaivattu malli sieltä löytyikin, usein katon rajasta josta Gunnar sen nappasi "jatkokädellä" eli pitkillä roskienkeruupihdeillä. Jostakin on jäänyt mieleen ensimmäisten Airfixin pussikoottavien hinta 1,95mk!
Leksan aikana käynnit vähenivät, kun muut harrastukset alkoivat viemään enemmän aikaa. - Rolf Åke Wallenius

Lainaus: pienoismallit.net

Tänään Karkkilassa käydessäni törmäsin eräässä divarissa muutamaan vanhaan lennokkisarjaan, jotka osoittautuivat olevan Harrastelijain Aitan jäämistöä. Ostin SILin Fieseler Storch-sarjan (teki positiivisimman vaikutuksen) ja jätin loput odottamaan muita asianharrastajia. Sarjoja ja muuta lennokkiaiheista tavaraa ei ollut kovin paljoa, joten pääosa Harrastelijain Aitan materiaalista on edelleen teillä tietymättömillä...

-Heikki Fi-929

Asuin tuossa talossa eli Laivurinrinne 1:ssä B-rapussa eli ihan kaupan vieressä 9-vuotiaasta eli syksystä 1966 lähtien siihen asti, kunnes muutin osittain pois kotoa intin ja opiskelujen takia vuonna 1977 ja pysyvästi sitten 1/1983, kun läksin töiden perästä toiselle paikkakunnalle. Äitini tosin asui talossa vuoteen 1994, joten siellä vieraillessa tuli nähtyä kaupan häviäminenkin. Pikkupoikaa kiinnosti pienoismallit ja kaupassa tuli silloin tällöin käytyä ostoksilla, sikäli kuin äidiltä irtosi taskurahaan. Lihava myyjäsetä kyllä vähän pelottikin. Vakavammaksi asia meni sitten iän ja kokemuksen karttuessa 1970-luvun alussa ja siitä tuli liki päivittäinen tapaamispaikka Helsingin mallarikerman keskuudessa. Sen takia liityin IPMS:äänkin vuonna 1974. Aina klo 16-17 välillä siellä tapasi jonkun: Böke (Börje Hielm), (Kari) Stenman, Hasse (Hans Sneitz), Hasseli (Erik Hasselberg), (Kari) Virkkala, Igor (Kopiloff), Panda (Juhani Paananen), (Jorma) Kosonen, Eki (Erkki Kivikero), Pena (Pentti Laakso), Markku (Hurme), Raikku (Rainer Wiceen), (Kai) Karrus, (Veikko) Timonen, Pena (Pentti Manninen), Kössi (Kyösti Partonen),... Joskus siellä näki Helsinkiin visiitille tulleita maaseudun miehiäkin. Kauppa oli hirveä sekasotku Gunnar Alopaeuksen aikaan. Asiakastila oli ahdas käytävä ovelta kohti kaupan peräosaa. Tiski ja hylly jakoi myymälätilan pituussuunnassa kahtia. Takaseinän keskellä oli aukko takahuoneeseen, joka toimi varastona. Gunnarin oli kokonsa puolesta vaikeuksia liikkua liikkeessä. Tavaraa oli hyllyköiden vetolaatikoissa ja hyllyillä ja niitä myös roikkui omintakeisesti esille pantuna pitkin seiniä. Gunnar sitten yritti tavoitella niitä "jatkokädellään" (pitkävartiset puristuspihdit) ja oliki siinä suht taitava - useimmiten. Joskus tuli sitten tavaraa niskaan. Vasemmassa takanurkassa oli pyörivä lehtiteline, jossa oli sen ajan huippulukemista: Profilet ja Airfix Magazinet sekä tietysti pienoismallifirmojen luettelot. Muistan yhä Airfix Magazine -lehtien kiiltävän paperin ja erikoisen hajun; jotain ihan muuta kuin mitkään muut lehdet. Tavaraa oli kaikenlaista: pienoisrautatietiejuttuja, autoratatavaraa, papatteja ja kiinalaisia, pilailuvälineitä, naamareita, höyrykoneita, palsaa, rimoja, liidokkeja, lennokkeja ja niiden pirun kimeääänisiä moottoreita (joita joskus koekäytettiin kaupassa!!) ja potkureita sekä tietysti pienoismalleja sekä niiden siirtokuvia ja maaleja.

Kauppa koki suuren muutoksen sen jälkeen kun Gunnar kuoli 1/1973. Poikansa Harry hävitti varmaan ison osan epäkuranttia tavaraa ja muutti liikkeen layoutin toisenlaiseksi:
- myymälätilan etuosassa oli yhtenäinen avara asiakastila
- poikittainen tiski erotti asiakastilan myymälän takaosasta ja takahuoneen varastosta
- lehtikaruselli jäi paikoilleen.
Harry myi jonkin aika todellisia "arkistojen aarteita", joita oli löytynyt suursiivouksessa ja joita ei enää saanut muualta. Harrylla oli aikaansaava luonne ja myös asiallisempi ote mallailusceneen ja asiakkaiden tarpeisiin. Fyysisen muodonmuutoksen lisäksi kauppa koki siis myös henkisen virkoamisen. Pienoismallit tykötarpeineen olivat ainakin loppuaikoina lennokkitavaran kanssa kaupan selvä kulmajalka. Rönsyt oli karsittu pois tai ainakin minimiin.
Harrylle tein "mallipalkalla" jonkin verran mainosmateriaalia (uutuustiedotteita, luetteloita yms), joita hän tarvitsi, mutta ei itse ehtinyt tehdä. Harryhän harrasti hylkyarkeologiaa ja sukelteli tutkimassa laivahylkyjä usein. Se harrastus muuttui työksi ja vei Harryn lopulta Ruotsiin. Siinä kohtaa Harry myi sitten kaupan Leksalle (2/1975), joka piti sitä loppuun asti.

-Esa Muikku Fi 512

"Tässä Vartiokylässä olevassa paritalossa asui Viiskulman Harrastelian aitan omistaja, tosiaan jo vanhempi kaveri. Kun hän lopetti puodinpitämisen (80/90 luvulla?), niin hän roudasi kaiken jäljelle jääneen varaston rakennuksen pohjakerrokseen. Tavaraa oli kuuleman mukaan tosi paljon. Vuonna 2000 rakennuksen yläkerta paloi täysin poroksi ja isäntä kuoli palossa ja koko varasto tuhoutui täydellisesti. Itse asuin siinä lähellä, mutta mutsivainaa asui ihan vieressä ja katsoi paloa parvekkeelta. Palon jälkeen pohjakerros (betonia) hyödynnettiin ja päälle tehtiin uudet rakenteet. Me käytiin kundien kanssa ostamassa liikkeestä 60-luvun lopulla pieniä polttomoottoreita joita sitten jossain tellingeissä käynnisteltiin, pärinä oli melkoinen.- Jouni H

Lainaus: vaunut.org 2021

Yes, Harrastelijain Aitta Laivurinrinteessä Helsigissä... Hesassa asuessani ystävystyin kaupan pitäjän lennokkimies Leo Sorosen kanssa. Kauppa oli uskomaton siinä, että siellä oli vielä Gunnarin peruina todella vanhoja sarjoja kaupan. Se takahuone oli todellinen aarreaitta jonne ei kaikilla ollut edes pääsyä...

Samoin Leo Lexa / Leksa Sorosella oli kotonaan varsin laaja ilmailuaiheisten kirjojen kokoelma; jota jo sopi kutsua pienois-kirjastoksi. Lähdin Hesasta -82 ja samantien ulkomaille, joten en tarkkaan tiedä Lexan liikkeen loppuaikoja. Mutta mielestäni hän piti Harrastelijain Aittaa myöhempään kuin mitä Esa muistaa. Olisiko liike lopettanut toimintansa joskus 80-90-lukujen taitteessa ? Mutta olisi todella mielenkiintoista tietää mihin silloin joutuivat liikkeen varastot (jos niitä enää silloin edes oli), sekä Lexan kirjasto....??
Leo Soronen kuoli tammikuussa 2001 63 vuoden iässä ! -fi661 pertti L

Lainaus: tapatalk.com/ipmsforum 2002

Kuvasta vasemmalle oli Harrastelijain Aitta, josta sai ostaa Airfixin ja Rewellin pienoismallien rakennussarjoja, kuminauhalennokkien rakennussasarjoja,, Märklinin ja Fleischmannin sähköjunia ja kaikkea sen tapaista tarpeellista harrastus- ja näpertelykamaa. Brennattavaa filkkaa sai metritavarana ja kevään aurinkoisina päivinä palavan filmin savu oli tuttu tuoksu. -Risto V.

Lainaus: facebook "Kadonnutta Helsinkiä etsimässä"

Nuorena poikana kävin aina Askartelukeskuksessa Helsingin Mikonkadulla ihmettelemässä "koottavia". Mallipuoli oli alakerrassa, ja malleja oli paljon. Sittemmin Askis muutti Olavinkadulle ja kuihtui pikkuhiljaa pois. Toinen klassikko pääkaupunkiseudulla oli tietty Harrastelijain Aitta; sääli että "löysin" kaupan vasta sen toiminnan loppumetreillä 1980-luvun lopussa. Malleja oli ja ei ollut, vähän tuurista riippuen, mutta ne mitä löytyi olivatkin sitten sitäkin ihmeellisempiä, vanhaa Airfixia jne. Myymälän toiminnan loppumisesta ja sen syistä liikkuu mitä ihmeelisempiä juttuja, mitäköhän myymälän varastolle ja myymättä jääneille kamoille lopunperin oikeasti tapahtui? -Esko Helsingistä

Lainaus: tapatalk.com/ipmsforum 2002

Joo! Wanha pieru muistelee: Harrastelijain Aitta oli perustettu jo vuonna 1934 ja taisi olla suomen vanhin askarteluliike. Sloganina mainoksissa oli "Nuorisolle hyödyllisiä askarteluvälineitä jo yli XX vuotta"; olivat sitä kai myös kaupan pitäjälle.

Kun vuonna 1965 muutin Laivurinrinne 1:een, toimi kauppa jo silloin siellä kotitaloni alakerrassa ja isäntänä oli vanha Gunnar Alopaeus. Sekasotku ja ahtaus kaupassa oli mitä melkoisin eikä tilannetta yhtään helpottanut Gunnarin iso mahakaan. Sitä tavaraa myytiin, mihin Gunnar jatkokädellään (= pitkävartiset "pinsetit") yletti. Gunnar kuoli muistaakseni vuonna 1973 ja sen jälkeen kaupassa tapahtui ulkoasuun vaikuttavia muutoksia, kun poikansa Harri piti suurinventaarion ja siivouksen ja jatkoi kaupan pitämistä nyt huomattavasti asiakasystävällisemmässä muodossa. Olin joskus Harrin apuna ja tein mm. luetteloita ja mainoksia - mallipalkalla tietysti. Inventaariossa löytyi paljon vanhaa tavaraa, jota siihen aikaan ei enää saanut mistään.
Harri oli henkeen ja vereen sukeltaja ja meriarkeologi ja siirtyi kokonaan sille alalle (ja kai peräti Ruotsiin asti) myyden kaupan lennokkimies Leo Soroselle. Uudempia asioita en enää muista, joten vuosi, jolloin Leksa lopetti kaupan pitämisen, on jäänyt unhoon; lienee joskus 82-85. Sittemmin en ole kuullut tai tavannut Harria tai Leksaakaan. Missäköhän vaikuttavat tai ovatko edes elävien kirjoissa enää??? Olisi kiva saada yhteys. Tietääkö joku? Kriittiset asiakkaat kutsuivat kauppaa "Harrastelijain Haitaksi" ja Mikonkadun Askista "Saivartelukeskukseksi". -Fi 512 Esa Muikku

Lainaus: tapatalk.com/1pmsforum 2002

Harrastelijain Aitta, legendaarinen. Sieltä tuli ostettua ensimmäinen lennokin polttomoottorini, kiinalainen Yin Yan 1,5 kuution diesel. Maksoi kirpaisevat 25 markkaa aikana, jolloin Askartelukeskuksen ja Suomen Lennokin myymä OS Max III-15 oli aikansa kovin sana, mutta hinnaltaan täysin ulottumattomissa. Siinä pikkuliikkeessä oli pienoismalliharrastelijalle kaikenlaista jännää lattiasta kattoon. -Nils R.

Lainaus: flighyforum.fi 2005