HISTORIAA


Harrastelijain Aitan perusti Gunnar Alopaeus (1912-1973) vuonna 1934. Liike toimi ensin osoitteessa Fredrikinkatu 39 jonka jälkeen loppuvuonna 1937 siirtyi Viiskulmaan  aluksi osoitteeseen Tarkk`ampujankatu 20A, missä oli myös valokuvaamo ja jopa maksullisia elokuvaesityksiä. Vuonna 1938 toiminta lopulta siirtyi viereisen, "Meranon talon" katutason liikehuoneistoon osoitteeseen Laivurinrinne 1, missä toimi lopettamisvuoteensa 1989 asti.    Se paikka yhdistyy vieläkin monille muistoissa nimeen Harrastelijain Aitta.

Gunnar oli kielitaitoinen ja monipuolinen liikemies ja ymmärsi jo varhain markkinoinnin, varsinkin lehti-ilmoittelun ja postimyynnin merkityksen liiketoiminnalleen. Harrastelijain Aitan ilmoituksia löytyi jatkuvasti sanomalehdistä ja muista julkaisuista ympäri maan sekä suomeksi että ruotsiksi. Siksi Harrastelijain Aitta olikin vuosikymmenten varrella monien eri kotimaisten ja ulkolaisten valmistajien jälleenmyyjä oman maahantuontinsa ohella. Suomalaisia valmistajia olivat mm. Tikkakoski, Suomen Lennokki Oy, Fenno Alga, Akvila, Nokia, Plastex, Elektro‑Kemika/Elmika. Tunnetuimpia ulkolaisia olivat Märklin, Osram, Tekno, Airfix, Revell, Aurora, Frog, Meccano/Dinky toys.


Gunnarilla oli taustaa Maatalouskerholiiton (nyk. 4H-liitto) harrastusosastolta ja ehkäpä siksi lennokit, radiot, valokuvaus ja elokuvat olivat lähellä sydäntä. Hän toimi jo varhain yhteistyössä Suomen Nuorison Ilmailuliiton kanssa, jonka kilpailuissa oli aina Harrastelijain Aitan lahjoittamia palkintoja.                                                                                          Lennokkien valmistukseen ja myyntiin Gunnarilla oli käytössään myös toinen toiminimi:  "Lennokkiteollisuus", jonka nimissä teki tukkukauppaa ainakin vielä vuonna 1936. Omaa tuotantoa oli muutakin mm. "Pikku-Jätti"-periskooppi.

Ainakin 1930-luvun lopulla Harrastelijain Aitalla oli tarve lisähenkilökunnalle, "myös ruotsia puhuvaa asiatyttöä" ja myymäläapulaista haettiin lehti-ilmoituksilla.                              

Ammattimaisen valokuvauksen Gunnar oli Valokuvamuseon tietojen mukaan aloittanut vuonna 1935 kuvausalanaan maisema- ja miljöökuvaus. Varhaisten vuosien valokuvauskoneiden ja elokuvakoneiden lisäksi View-Masterit kuuluivat Harrastelijain Aitan tuotevalikoimaan 1950-luvun alussa ennen virallisen maahantuonnin alkua. Niitä hankittiin Ruotsista. Gunnar kuvasi itse View-Masterille Helsinkiä 1950- ja 1960-luvulla näkökulmanaan "ennen kuin kaikki vanha puretaan". Hän kuvasi myös lyhytelokuvan vuonna 1946, dokumentin nimeltä "Avantouimareita - eli huvinsa kullakin". Tiedot löytyvät tästä.


Sotien aikana Harrastelijain Aitan toiminta luonnollisesti hiipui, korpraali Gunnar Alopaeus löytyi ainakin jatkosodassa Päämajan propagandaa hoitaneiden tiedoituskomppanioiden henkilöstöluetteloista. 1940-luvun lopulta alkaen kauppa alkoi taas käydä, maahantuonti kasvoi voimakkaasti ja uusia tuotteita otettiin jatkuvasti valikoimiin, 1950-luvun alun erikoisuutena mm. uimanaamarit, räpylät ja snorkkelit. 

1950-luvun lopussa alkoi muovisten "tarkkuusmallien" aikakausi.  Harrastelijain Aitta avasi pelin ensimmäisenä Suomessa vuonna 1958 Revell-mallien maahantuonnilla  ja niitä seurasivat 1960-luvulla Airfix, Frog, Aurora ym. Muovimalleista tuli nopeasti erittäin suosittuja koko maassa ja se toi markkinoille vakavia kilpailijoita, Helsinkiin mm. Hobbi-Sopin Pohjois-Esplanadille (1962) ja Askartelukeskuksen Mikonkadulle Aikataloon (1963). 1970-luvulla muovimalleja, varsinkin "pussikoottavia" sai jo kioskeista, kirjakaupoista ja kemikalioista ympäri maan.

Kun Gunnar Alopaeus siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 1973 niin Harrastelijain Aitan otti haltuunsa poika Harry Alopaeus (1946-2022). Hän oli sukeltaja, meriarkeologi ja teki työuransa Museovirastossa mutta oli myös innokas pienoismallien rakentaja.              Harryn muistokirjoitus löytyy tästä.

Aikalaiskertomusten mukaan Harrastelijain Aitta oli Gunnarin jäljiltä "hirvittävä sekasotku".  Harry teki liikkeessä suursiivouksen, poisti epäkuranttia tavaraa ja muutti täysin liikkeen layoutin. Nyt myymälätilan etuosassa oli yhtenäinen avara asiakastila ja poikittainen tiski erotti asiakastilan myymälän takaosasta ja takahuoneen varastosta.                                      Harrylla oli aikaansaava luonne ja myös asiallisempi ote mallailusceneen ja asiakkaiden tarpeisiin. Fyysisen muodonmuutoksen lisäksi Harrastelijain Aitta koki siis myös henkisen virkoamisen.                                                                                                                              Rönsyt oli karsittu ja Harry luovuttikin valikoimasta poistetut Harrastelijain Aitan vanhat tuotteet Helsingin kaupunginmuseolle ennen muuttoaan Ruotsiin 1997. 



Museon kokoelma (164 esinettä) on noin vuosilta 1930-1970 ja antaa hyvän läpileikkauksen siitä, millaisia harrastuksia suomalaisilla lapsilla ja nuorilla oli keskellä 1900-lukua: rakentelu, kuvaus, pienoismallit, leikit, urheilu ja elektroniikka olivat vahvasti esillä. Valmistajista Suomi on selvä ykkönen, sitten Iso-Britannia ja Saksa, pienempiä osuuksia Tanska, USA, Japani ja Hong Kong. Esineissä näkyy selvästi sodanjälkeisen ajan kiinnostus tekniikkaan, avaruuteen ja tee-se-itse-harrastuksiin. Harrastelijain Aitta näyttäytyy näiden esineiden perusteella  erikoisliikkeenä, joka yhdisti lelukaupan, teknisen kaupan ja harrastusvälinekaupan samaan paikkaan. Liike oli käytännössä 1900‑luvun puolivälin "Tokmanni + Verkkokauppa.com + Lelukauppa" yhdistelmä.




Helmikuussa 1975 Harrastelijain Aitta vaihtoi jälleen omistajaa kun Leo "Leksa" Soronen (1938 - 2001) osti nimen ja varaston Alopaeuksen perikunnalta. Leksa oli vannoutunut lennokkimies, erikoistunut vapaasti lentäviin lennokkeihin ja saavutti lajissa vuosien varrella useita SM-mitaleja. Kaupan toteuduttua harrastus muuttui nyt työksi ja meno jatkui entiseen malliin mutta fokuksena olivat lähinnä pienoismallit ja lennokit tarvikkeineen. Leksa toimi samalla mm. Tekniikan Maailman kysymyspalstan asiantuntijana.

Harrastelijain Aitan pyörittämisen lisäksi Leksa kierteli ahkerasti lennokkikisoja vihreällä Toyota Hiacellaan, takaluukusta oli tehty myyntipöytä. Hän teki itse perhosten levityslautoja, haaveja ja myrkkyansoja harrastajille, mallailuporukoille Leksa sekoitti apteekkitutultaan saamia MEK:n tapaisia liuotinliimoja. Harrastelijain Aitta toimi kohtaamispaikkana ja siellä kävivät aikoinaan myös useimmat vanhoista IPMS:n (= International Plastic Modellers` Society) "napamiehistä" hankkimassa ensimmäisiä mallejaan ja kokemuksia harrastelualasta. Monet kuulemma valittelivat tupansavusta.

1980-luvun puolivälin jälkeen Harrastelijain Aitan toiminta alkoi hiipua johtuen osittain kilpailun kiristymisestä markkinoilla (malleja ja muuta oli tarjolla kaikkialla) sekä Leksan hieman puutteellisista "bisnestaidoista". Liikkeen markkinointi oli jäänyt vähiin ja varsinkin ennen niin tuottoisa lehti-ilmoittelu puuttui kokonaan. Aukioloajat olivat epäsäännölliset ja liian usein liikkeen ovella asiakas törmäsi ovessa roikkuvaan "Palaan heti, kohta, oitis, just"-lappuun. Leksa vetosi aina "kiireisiin", joita ei oikeastaan ollut. Mutta myös ajan henki oli 1980-luvun lopulla ajanut Harrastelijain Aitan ohi, mallien ja lennokkien rakentelu ei enää kiinnostanut nuorisoa entiseen tapaan, tilalle oli tullut kaikkea muuta mm. tietokoneet peleineen.

Tammikuussa 1989 Harrastelijain Aitan ovi sulkeutui viimeisen kerran.                            Loppuvaraston postimyynti piti aloittaa 1990-luvulla mutta tulokset olivat vähäisiä, kaikki mallit ja muu tavara jäi lopullisesti varastoon. Vuonna 2001 Leksa menehtyi kotitaloonsa Soraharjuntiellä Helsingissä tupakasta alkaneessa tulipalossa.

2000-luvun alkuvuosina valtaosa vanhasta Harrastelijain Aitan varastosta löysi tiensä eri huutokauppojen kautta kansainvälisille keräilijöille ympäri planeettaa. Niitä vilahtelee vielä nykyisinkin silloin tällöin mm. ebayssa.

Loppujen lopuksi voidaan sanoa, että Harrastelijain Aitta ei ollut pelkkä kaupallinen toimija vaan myös aito esimerkki siitä miten erikoisliikkeet voivat muokata ja rikastuttaa kaupunkikulttuuria ja harrastajien elämää, erityisesti ennen massatuotannon aikakautta, jolloin valmiita harrastustarvikkeita ei ollut yhtä helposti saatavilla. Vaikka liiketoiminta ja sen vaatimukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana jätti Harrastelijain Aitta  pysyvän ja tunnistettavan jäljen kaupungin harrastelu- ja pienoismallikulttuuriin.