HARRASTELIJAIN AITTA
HISTORIAA
Gunnarilla oli taustaa Maatalouskerholiiton (nyk. 4H-liitto) harrastusosastolta ja ehkäpä siksi lennokit, radiot, valokuvaus ja elokuvat olivat lähellä sydäntä. Hän toimi jo varhain yhteistyössä Suomen Nuorison Ilmailuliiton kanssa, jonka kilpailuissa oli aina Harrastelijain Aitan lahjoittamia palkintoja. Ja olipa hänellä käytössään myös toinen toiminimi Lennokkiteollisuus, jonka nimissä teki tukkukauppaa ainakin vielä vuonna 1936.
1930-luvun lopulla Harrastelijain Aitalla oli ilmeisesti lisähenkilökuntaa, ainakin "myös ruotsia puhuvaa asiatyttöä" ja myymäläapulaista haettiin lehti-ilmoituksilla.
Sotien aikana Harrastelijain Aitan toiminta luonnollisesti hiipui, korpraali Gunnar Alopaeus löytyi ainakin jatkosodassa Päämajan propagandaa hoitaneiden tiedoituskomppanioiden henkilöstöluetteloista. 1940-luvun lopulta alkaen kauppa alkoi taas käydä ja uusia tuotteita otettiin jatkuvasti valikoimaan, 1950-luvun alussa mm. uimanaamarit, räpylät ja snorkkelit.
1950-luvun lopussa alkoi muovisten "tarkkuusmallien" aikakausi. Harrastelijain Aitta avasi pelin ensimmäisenä Suomessa vuonna 1958 Revell-mallien maahantuonnilla ja niitä seurasivat 1960-luvulla Airfix, Frog, Aurora ym. Muovimalleista tuli nopeasti erittäin suosittuja koko maassa ja se toi markkinoille kilpailijoita mm. Machinery Oy:n Hobbi-Sopin Pohjois-Esplanadille (1962) ja Askartelukeskuksen Mikonkadulle (1960). 1970-luvulla muovimalleja, varsinkin "pussikoottavia" sai jo kioskeista, kirjakaupoista ja kemikalioista ympäri maan.
Kun Gunnar Alopaeus siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 1973 niin Harrastelijain Aitan otti haltuunsa poika Harry Alopaeus (1946-2022). Hän oli sukeltaja, meriarkeologi ja teki työuransa Museovirastossa mutta oli myös innokas pienoismallien rakentaja. Harryn muistokirjoitus löytyy tästä.
Harrastelijain Aitta oli Gunnarin jäljiltä aikalaiskertomusten mukaan "hirvittävä sekasotku". Harry teki liikkeessä suursiivouksen, hävitti epäkuranttia tavaraa ja muutti liikkeen layoutin, nyt myymälätilan etuosassa oli yhtenäinen avara asiakastila ja poikittainen tiski erotti asiakastilan myymälän takaosasta ja takahuoneen varastosta. Harrylla oli aikaansaava luonne ja myös asiallisempi ote mallailusceneen ja asiakkaiden tarpeisiin. Fyysisen muodonmuutoksen lisäksi Harrastelijain Aitta koki siis myös henkisen virkoamisen. Rönsyt oli karsittu ja Harry luovuttikin valikoimasta poistetut Harrastelijain Aitan vanhat tuotteet Helsingin kaupunginmuseolle ennen muuttoaan Ruotsiin 1997. Ne löytyvät tästä.
Harrastelijain Aitta vaihtoi jälleen omistajaa helmikuussa 1975 kun Leo "Leksa" Soronen (1938 - 2001) osti nimen ja varaston Alopaeuksen perikunnalta. Leksa oli vannoutunut lennokkimies, erikoistunut vapaasti lentäviin lennokkeihin ja saavutti lajissa vuosien varrella useita SM-mitaleja. Kaupan toteuduttua harrastus muuttui nyt työksi ja meno jatkui entiseen malliin mutta fokuksena olivat lähinnä pienoismallit ja lennokit tarvikkeineen. Leksa toimi samalla myös Tekniikan Maailman kysymyspalstan asiantuntijana.
Harrastelijain Aitan pyörittämisen lisäksi Leksa kierteli ahkerasti lennokkikisoja vihreällä Toyota Hiacellaan, takaluukusta oli tehty myyntipöytä. Hän teki itse perhosten levityslautoja, haaveja ja myrkkyansoja harrastajille, mallailuporukoille Leksa sekoitti apteekkitutultaan saamia MEK:n tapaisia liuotinliimoja. Harrastelijain Aitta toimi kohtaamispaikkana ja siellä kävivät aikoinaan myös useimmat vanhoista IPMS:n (= International Plastic Modellers` Society) "napamiehistä" hankkimassa ensimmäisiä mallejaan ja kokemuksia harrastelualasta.
1980-luvun puolivälin jälkeen Harrastelijain Aitan toiminta alkoi hiipua johtuen osittain kilpailun kiristymisestä markkinoilla (malleja oli tarjolla kaikkialla) sekä Leksan hieman puutteellisista "bisnestaidoista". Liikkeen markkinointia oli laiminlyöty ja varsinkin ennen niin tuottoisa lehti-ilmoittelu puuttui kokonaan. Aukioloajat olivat vähän mitä sattuu ja liian usein liikkeen ovella asiakas törmäsi ovessa roikkuvaan "Palaan heti, kohta, oitis, just"-lappuun. Leksa vetosi aina "kiireisiin", joita ei oikeastaan ollut. Mutta myös ajan henki oli 1980-luvun lopulla ajanut Harrastelijain Aitan ohi, mallien ja lennokkien rakentelu ei enää kiinnostanut nuorisoa entiseen tapaan, tilalle oli tullut kaikkea muuta mm. tietokoneet peleineen.
Tammikuussa 1989 Harrastelijain Aitan ovi sulkeutui viimeisen kerran. Jäljelle jääneiden tuotteiden postimyyntiä Leksan piti aloitella koko 1990-luku mutta loppujen lopuksi siitä ei tullut mitään, kaikki mallit ja muut tavarat jäivät lopullisesti varastoon. Vuonna 2001 Leksa menehtyi kotitaloonsa Soraharjuntiellä tupakasta alkaneessa tulipalossa.
2000-luvun alkuvuosina valtaosa (2000+ artikkelia) vanhasta Harrastelijain Aitan varastosta löysi tiensä eri huutokauppojen kautta kansainvälisille keräilijöille ympäri planeettaa. Niitä vilahtelee vielä nykyisinkin silloin tällöin mm. ebayssa.
Loppujen lopuksi voidaan sanoa, että Harrastelijain Aitta ei ollut pelkkä kaupallinen toimija vaan myös aito esimerkki siitä miten erikoisliikkeet voivat muokata ja rikastuttaa kaupunkikulttuuria ja harrastajien elämää, erityisesti ennen massatuotannon aikakautta, jolloin valmiita harrastustarvikkeita ei ollut yhtä helposti saatavilla. Vaikka liiketoiminta ja sen vaatimukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana jätti Harrastelijain Aitta pysyvän ja tunnistettavan jäljen kaupungin harrastelu- ja pienoismallikulttuuriin.